16. maaliskuuta 2017

Kevättä odotellessa

Mitäh? Onko jo maaliskuu? Näköjään jo puoliväli.

Vuoden kolmas kuukausi on aloitettu muutolla ja ensimmäiset viikot uudessa kodissa on ollut ihanaa aikaa. Kerkesin jo todeta helmikuussa ääneen, että kun se kuukausi saadaan tahkottua läpi niin aikataulut ja elämä helpottuisi hieman. Kuinka väärässä voikaan tyttö olla.

Pitäisihän se jo oppia, että kun ensimmäiset tentit ja deadlinet saa pois päiväjärjestyksestä, niin uudet ilmestyy kalenteriin kuin sienet sateella. Onneksi tämän maaliskuun jälkeen pitäisi oikeasti jopa helpottaa. Tai ainakin viimeistään huhtikuun jälkeen, kun koulu loppuu. Toisaalta silloinhan alkaa jo kesätyöt, mutta töissä on se mukava juttu, että noita töitä ei tarvitse tehdä kotona. Vapaa-aika tulee siis olemaan oikeasti omaa, vapaata aikaa.




Helmikuussa kävin katsastamassa muokkareiden SM-kilpailut tällä kertaa talkoolaisena, kun olin pitämässä taitoluistelun MM-kisojen pöytää koko viikonlopun. Kisa olikin jännä ja tosi tasainen, saatiin katsomossa jännittää kyllä toden teolla. Kisojen jälkeen ajeltiinkin Vaasaan porukoiden ja Nikon kanssa mua muuttamaan, minkä jälkeen oonkin saanut taas vääntää kouluhommia niska limassa. (on muuten outo sanonta tuo, mistä se lima sinne niskaan tulee?)

Viime viikonloppuna pääsin taas käymään Helsingissä. Voih, mikä kevät siellä onkaan jo aluillaan! Pääsin myös nauttimaan koiraviikonlopusta, kun otettiin Nikon siskon koira hoitoon ja käytiin myös Kalasatamassa moikkaamassa Onni dogia! Parasta. Vaikka Vaasassakin lämpötilat on suhteellisen samat kuin pääkaupunkiseudulla, saatiin viime viikolla uudet satsit lunta maahan. Saadaan varmaankin odotella kevättä vähän kauemmin.. Tällä hetkellä näyttää kyllä lupaavalta, keep up the good work aurinko! Onneksi vähän yli viikon päästä on luvassa taas Helsingin kevättä, kun taitoluistelun MM-kisat ja sen mukaan myös mun vapaaehtoistyöviikko alkaa.


Paljon kivaa luvassa siis, ja kiirettä sen mukana. Niin siistiä ja jännää!

5. helmikuuta 2017

Reissun päällä

Perjantaina, kun matkailin takaisin Vaasaan, kokosin hieman mun ajatuksia tästä edestakaisin reissaamisesta. Aina ei ole niin helppoa laittaa asioita pään sisällä järjestykseen, mutta toivottavasti tästä tekstistä tuli tarpeeksi selkeä. :)

"Junan penkki alkaa tuntua jo tutulta ja tässä kuussa sitä tullaan kuluttamaan melkein joka viikko. Joskus junamatka menee hujauksessa ja joskus tää matka tuntuu jatkuvan pienen ikuisuuden. Tällä hetkellä istun tuota "pientä ikuisuus -matkaa". Loppusuoralla kuitenkin jo.

Mulla oli tälle matkalle suuret opiskeluun painottuvat suunnitelmat. Nyt kun junailen helmikuussa  Helsinkiin melkein jokaisena viikonloppuna, pitäisi tämä aika käyttää hyödyksi koulujuttuihin. Sehän olisi fiksuinta ajankäyttöä. Yleensä onnistun siinä hyvin, mutta joskus oma fiilis ei vain ole yhtään opiskeluun kannustava. 

Nämä fiilikset tulee usein juurikin Helsingistä lähtiessä. Pieni ikävä, ehkä vähän tyhjä fiilis taas lähtiessä sen tärkeimmän luota ja suunnata kohti arkea sekä sen tuomia velvollisuuksia. Nytkin tiedän, että mun päivät tulee olemaan täynnä töitä ja koulua, eikä mulla olisi aikaakaan muuhun. On siis ihan hyvä, että itselle jää aikaa ja saa keskittyä vain niihin omiin juttuihin niin paljon kuin haluaa miettimättä sen enempää muuta tai muita. Alle viikon päästä suuntaan jo takaisin ja ihmettelen, miten nopeasti tämäkin aika kului. 

Loppujen lopuksi Vaasaan saapuessa olen jo ehtinyt kerätä itseni ja todennut itselleni kaikki edelläkin mainitut faktat. Nytkin fiilikset alkavat taas kohoamaan Vaasan lähestyessä jo tuota pikaa. Junan penkillä on hyvää aikaa muuttaa Helsingin loma-mode Vaasan arki-modeen sekä toisinpäin. Tietenkin arjesta on aina mukavampi sekä helpompi vaihtaa vapaalle, kuin toisinpäin. "

weheartit.com

2. helmikuuta 2017

Kevätstressi

Kevätstressi, tuo vastapaino syysmasennukselle. Tai sellaiseen lokeroon olen itse sen laittanut. Milloin on vuorollaan stressannut yo-kokeet, pääsykokeet, MM-kisat, kesätyöt jne... Niin no, ainahan sitä löytää stessattavaa ja niin olen löytänyt tänäkin keväänä. (jos tätä aikaa vielä tosiaan uskaltaa sanoa kevääksi)

Ehkä vuoden alku voisi olla sopivampi aikamääritelmä. Tää on sitä aikaa kun saisi ja haluaisi suunnitella jo kesää. Festariliput lähtee myyntiin ja erilaiset matkat alkaa kauheasti kiinnostamaan. Silti kesään on kuitenkin vielä kuukausia ja kaiken maailman kouluhommat sekä deadlinet on muurina erottamassa siitä valosta ja lämmöstä. Eipä auta kuin lähteä purkamaan, tiili kerrallaan.

Yhtenä muurin tiilenä on myös joka keväinen mistä saisin kesätöitä -dilemma. Puuduttavakin määrä hakemuksia erilaisiin kiinnostaviin ja vähän vähemmän kiinnostaviin töihin on jätetty ja lisää pitäisi vielä varmuudeksi etsiä. "Jos en pääsekään niihin, joihin olen jo hakenut!" Jep, yrittänyttä ei laiteta ja mitäs näitä nyt olikaan.

Oon saanut itseni kiinni stressaamasta viime aikoina vähän kaikkea. Sitten kun se kaikki pieni stressi kerätään yhteen niin johan on pää jumissa. Seuraavasta kuusta on tulossa kyllä erittäin hektinen ja aikataulutettu, mutta luvassa on myös paljon kaikkea kivaa, pikku laskiainen, muutto, muokkareiden SM-kisat (okei on myös neljä tenttiä, ei niin kivaa, mutta ei nyt anneta niiden häiritä), ettei se kiire kyllä haittaa vaikka välillä vähän stressaisikin juosta ympäri maita ja mantuja.
weheartit.com

Loppujen lopuksi jokaisena keväänä se muuri kesän edestä on purkautunut ja kesä lämpöineen ja valoineen saapunut. Ei kyllä jokaisena keväänä ole siltä näyttänyt kun takatalvea on puskenut toisensa perään, mutta tottahan se on. Tähän faktaan voi onneksi taas tänäkin keväänä nojautua, jos energia alkaa hiipumaan ennen aikojaan ja stressi on ottamassa vallan. On tästä ennenkin selvitty.