Joululomailua

Muutama juttu joulusta:

-lähemmäs 800km matkustusta

-se jatkuva ähky

-suklaaöverit

-loputonta rentoilua

-ihanaa seuraa ♥


Pääsin tosiaan lähtemään Vaasasta jouluaattoaamuna Helsinkiin, josta alkoikin mun ja Nikon joulukierros. Vieteltiin aatto mun sukulaisten kanssa ja joulupäivänä kierreltiin Nikon sukulaisia moikkailemassa. Vaikka päivät menikin suurilta osin autossa istumiseksi ja kuvan näkymä tuli tuttuakin tutummaksi, oli mukavaa päästä näkemään kaikkia nyt kun siihen oli oiva mahdollisuus!

Tapaninpäivänä käytiin tyttöjen kanssa tanssittamassa Tapsaa. Iina oli saanut joululahjaksi uuden lautapelin, josta innostuin ite hirveesti. Pitänee kotiuttaa se itsellekin jossain välissä.

Oon ollut myös innoissani kaikesta tästä ajasta, jota mulla on täällä nyt käytettävissä! Viimein voin lähtee pyörii kaupungille ja nähdä niin paljon ihmisiä, joiden kanssa on ollut puhetta kahvitteluista jne. Ihanaa tää tällanen loma!

Melkein lomalla

Taas junassa. Tällä kertaa takasin kohti Vaasaa.

Pääsin piipahtamaan etelässä, kun koulujutut saatiin pakettiin ja työtkin antoi ihanasti mahdollisuuden pieneen Helsinki-piipahdukseen.

Lähdin Vaasasta torstaina töiden jälkeen viimeisellä junalla. Pasilassa mua odotti yllätysnouto, jota säikähdin melkein sydänkohtauksen verran. Niko oli sanonut tulevansa mua vastaan lähimmälle juna-asemalle, jonka takia olin vaihtamassa viiden minuutin vaihtoajalla Pasilassa junaa kohti Espoota. Vaihtoajalla mun oli tarkoitus myös ladata bussilippuun arvoa. Lähdin päämäärätietoisesti kiirehtimään kohti niitä kortinlatauskoneita ja asemalla kuulin kuulokkeiden läpi jonkunlaista muminaa selkäni takana. Käännyin ja näin tumman, huppupäisen hahmon, joka kuvasi mua puhelimella. Säikähdin kuoliaaksi, minkä jälkeen tajusin ton hahmon olevan Niko. Epäonnistunut (ja siksi varmaan erittäin onnistunut) snapchat-video joutui mun pakotuksesta poistoon ja sain siinä selittää, kuinka olin kattonut koko junamatkan Pretty Little Liarsia ja miten luulin jo, että "A" tuli hakemaan mua. (siis, kyllähän niin voi käydä??)

Olipa kuitenkin kyyti kotiin ja toinen oli hakenut mulle iltapalaakin.

Aika jees.

Perjantaiksi olin jo vähän suunnitellut itselleni ohjelmaa, mutta kun Niko saikin odottamattoman vapaapäivän töistä sain päivälle seuraa.

Mentiin nauttimaan päivästä kaivarin rantaan ja kahvittelemaan Ursulaan. Aurinkokin ilahdutti läsnäolollaan. Piipahdettiin Kaivarin Kanuunassa, jossa vierailin ite viimein ekaa kertaa. (nää on näitä, "haluun mennä käymään tuolla!" ja sitten ehkä aikaisintaan puolen vuoden päästä saat aikaiseksi -tapauksia...) Sieltä tarttui mulle mukaan kengät ja takki ja Niko löysi itselleen hanskat talveksi.

Iltapäiväksi Niko oli värvännyt Kallen leffaseuraksi. Poikien mennessä leffaan minä ja Sanni lyöttäydyttiin yhteen pyörimään joululahjaostoksille. Pyörittiin kaupugilla muutama tunti törmäillen yllättävän moneen tuttuun. Saatiin me onneksi niitä ostoksiakin tehtyä. Illalla mentiin vielä porukalla syömään Kampin 6K:hon Nikon ja Papun liittyessä meidän seuraan.

Päivä oli pitkä, mutta sitäkin kivempaa oli viettää se ihmisten ilmoilla. Loppu viikonloppu vierähti Kalasatamassa. Lauantaina oli meidän perheen perinteiset glögit, joille sain tehtäväkseni lauantaina leipoa kolme pellillistä mokkapaloja. Onneksi oli muutama auttava pari käsiä ja yhdet jalat, jotka juoksi kauppaan kun kaapista ei löytynytkään vaniliinisokeria, vaikka se olikin tarkistettu.

Kamera unohtui illan aikana kokonaan mielestä ja käsistä (yhden snäpin laitoin tosiaan). Tupa oli täynnä lämpöä, glögiä, ruokaa ja ihania ihmisiä.  Ensi vuonna onkin jo 20. glögit by Kytölät. Paras perinne ever.

Sunnuntaina mun oli jo tarkoitus palata Vaasaan ja töihin. Kroppa päätti kuitenkin sekoittaa suunnitelmat täysin ja sain valvoa huonovointisena yön ja aamulla jouduin juna-asemalla päätymään junan sijasta päivystykseen.. Muutaman hyvän neuvon turvin viimeiset kaksi päivää on vietetty vällyjen välissä toipuen ja tankaten kaikkea jota on pystytty syömään. Nyt uusi yritys kohti Vaasaa ja työviikkoa. 

Jouluaattoaamuna on mun viimeinen Vaasa-Helsinki -matka ja mullakin alkaa joululomailu!

Tätä on odotettu

Se olis loma!

Kokonainen yksi luento huomenna jäljellä syyslukukautta ja se on sitten siinä. Eilen palautettiin vielä viimeinen ryhmätyö ja fiilis on aika jees. Vapaa-aika on vietetty tiiviisti netflixin ja kaapin viimeisten joulutorttujen seurassa.

Pääsen myös käymään Helsingissä viikonloppuna pikaviisitillä. Laskeskeltiin eilen, että viime kerrasta onkin jo noin kuukausi. Puhumattakaan sellasesta kerrasta, jonka aikana olisin ehtiny kunnolla hengailla kavereiden kanssa tai nauttia itse kaupungista ja sen hälinästä. Nyt sen teen. Joululoma tulee tarpeeseen sitäki ajatellen.

Sunnuntaina tuun vielä Vaasaan tekemään muutamat työvuorot ennen kunnon joululomaa.

Oon niin innoissani tosta tulevasta Helsinki-ajasta. Kalenteri täyttyy jo erilaisista kokoontumisista ja ihmisten näkemisistä. Ite joulusta puhumattakaan.

Rentoilu, I'm ready for you!

Opiskelun suuret vaikeudet

Jokainen opiskelija varmaan tietää sen tilanteen, kun yhden tehtävän tekemisestä tulee ylitsepääsemätöntä. Itse yleensä yritän tehdä kaikki tehtävät "alta pois" ennen kun niiden deadlinet on edes lähistöllä, koska varsinkin näin yliopistossa ne asiat alkaa yllättävän nopeasti kasautumaan to do -listalle. Noh, enpä minäkään siinä aina onnistu ja sain kun sainkin yhden englannin tehtävän tekemiseen kulutettua sen reilut kaksi viikkoa. Ylipäätään aloittamiseen meni jo viikko... Siis, joo. Aina oli jotain muuta mukavampaa tekemistä ja koska deadlineen oli vielä suhteellisen pitkä aika, annoin itselleni kerta toisen jälkeen luvan esimerkiksi avata word-tiedoston sijaan Netflixin.

Kun tää pahamaineinen deadline sitten alkoi jo häämöttää, tuli pakko motiivoitumiseen mausteeksi mukaan. Se tehtävä oli nyt kohdattava.
Tosiaan, koska toi tehtävä oli mulle niin ylitsepääsemätön aloittaa, en antanut itselleni lupaa tulla tänne kirjoittelemaan ennen kuin se oikeasti olisi palautettu. Viimeisenä päivänä sain sen palautettua.

Toinen opiskelijoille tuttu juttu on varmasti myös se, kun ryhmätyöporukan (varsinkin, jos se on samalla se normaali kaveriporukka) kanssa sovitaan, että huomenna panostetaan niiiiiin paljon, että saadaan koko homma taputeltua siinä ajassa. Ja kuinkas sitten käykään... Aikaansaannos on täysi nolla. Näin taisi käydä meillekin eilen. Keksittiin parempaa tekemistä yhdessä.

Ensimmäinen syyslukukausi alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan. Mulla on viimeinen tentti perjantaina ja sitten muutama luento jäljellä vielä. Itselläni jatkuu vielä jouluapulaisen työt täällä Vaasassa melkein joulunpyhiin asti, mutta pääsen piipahtamaan nopeasti kotona kun koulut loppuu. Jee!

Kliseisesti pakko todeta, että kauheen nopeasti on tää puoli vuotta vierähtänyt eteenpäin. Toisaalta, oon niin valmis jo piteneviin päiviin ja lämpöön, että saa tää talvi mun puolesta vierähtääkin. Ainakin viime vuosien perusteella joulukuu on yksi nopeimmin kuluvista kuukausista mitä itse tiedän. Kohta  se jouluaatto on jo ovella.
Ihanaa joulun odotusta!

Pimeys ei piristä

Aurinko missä olet? Kaipaan valoasi.

Nyt on vissiin taas se aika vuodesta, kun aamulla kouluun suunnatessa on pimeetä ja kotiin mennessä on taas pimeetä... Viikonloppuna sain auringon kiinni itse teossa, kun syötiin Nikon kanssa aamupalaa vasta puolilta päivin. Haa, se on vielä olemassa! Hetki oli kuitenkin lyhyt ja muuten on saanut sitten liikkua pimeydessä. En kyllä nauti.

Oon niin kevät- ja kesäihminen ja luonnonvalo on yks niistä asioista, joita kesällä tuppaa pitämään itsestään selvyytenä. Talvella sitä sitten taas katuu. Viikon alussa pyrytti lunta ja vaikka en talven parasystävä olekaan, niin kyllä se piristi ja valaisi tota kylmää maisemaa. Tulipa sitten nollakelit ja vesisateet, jotka vei sen kaiken lumen mennessään. Nice.

Otin vähän esimerkkiä muista ja ripustin viimein omat valot (jotka ostin jo ehkä vuosi sitten, mutta on jääny pakettiin?) seinälle pimeyttä piristämään. Ja oih, on ne kyllä aika kivat! Ymmärrän, miksi jouluvalot on se juttu. Ne voi sijaistaa luonnonvaloa nyt kevääseen asti.

Vapaa viikonloppu

Hi everybody!

Eiku.. Ei tää ollutkaan mun enkun tehtävä enää. Niitä tehtäviä onkin luettu ja kirjotettu jo enemmän kun tarpeeks, paitsi kurssiohjelman mielestä. Vielä on pari jäljellä.

Kai vielä voi kuitenkin fiilistellä viime viikonloppua? Eka opiskelijaristeily on nyt takana ja oli kyllä hauskaa. Itsellä kun jäi klassiset vanhojen risteilyt ja abiristeilyt kokematta, en osannut oikeastaan edes odottaa reissulta mitään. Oli kuitenkin jopa vapauttavaa jättää velvollisuudet ja deadlinet hetkeksi satamaan ja nauttia vaan menosta ja meiningistä.

Satamaan palatessa seuraava määränpää jo odotti Helsingissä, kun Niko oli voittanut instagramissa (seriously, eihän kukaan ikinä voita noista IG-kisoista mitään??) sisäänpääsyn Anna Abreun keikalle Tavastialle. No, sinnehän piti sitten keretä. Hypättiin Turun satamassa suoraan autoon ja astuttiin Tavastian ovista sisään Annan ekan biisin soidessa. Aika nappisuoritus. Annan keikka teki kyllä vaikutuksen. Viimeksi oon nähnyt artistin ruississa, mutta tykkäsin tästä keikasta ehkä vähän enemmän. Pienempi tila toimi hyvin ja tunnelma oli katossa! Huikee lopetus risteilyreissulle.

Noiden päivien jälkeen karu todellisuus onkin taas iskenyt, kun tehtävät lisääntyy to do -listalle samaa vauhtia kun niitä saa tahkottua sieltä pois. Kohta kuitenkin jo joululoma häämöttää ja eiköhän noi tehtävätkin pikkuhiljaa vähene. Ainiin, ja tänne Vaasaankin tuli nyt lunta!

Muodostelmaluistelun 1. valinnat || My Day

 Eka My Day muokkareiden 1. valinnoista sunnuntailta. Hui hui jännää, on toi kameralle puhuminen yks taitolaji. Laatu vähän heittelee, mutta toivottavasti tykkäätte!

Nyt se on tehty

Viimein se pahamaineinen tentti saatiin tehtyä!

Yllätin itteni mun stressitasoilla tällä viikolla ennen tän päivästä tenttiä. Oon pitänyt itteeni aina ihmisenä, joka ei stressaa turhista asioista ja vaikka stressaisin jostain, osaan pitää sen aisoissa. Mutta ei, tällä kertaa ei onnistunut. Tenttimateriaalin määrä yllätti ja kaikki tuntui kaatuvan päälle, kun en osannut edes päättää, mitä lukisin tai mistä aloittaisin.

weheartit.com

Onneksi samassa tilanteessa oli kavereita, joilta sai vertaistukea. Whatsappin toisesta päästä sain myös järkeä päähän takovia kommentteja, joiden avulla taistelin stressiä vastaan. Missään vaiheessa tentti ei tuntunut mahdottomalta, mutta kyllä odotin, että se olisi jo ohi ja stressi laantuisi. Samalla aika tuntui loppuvan kesken. Nyt kaikki työ on tehty ja tenttiaamuna oli stressi jo suurilta osin poissa, jäljellä vain jännitys itse tentistä.

Palkinnoksi oon saanut viettää viikonloppua Helsingissä ja käydä seuraamassa muokkareiden 1. valintakisaa.  Kuulostaa mun mielestä aika hyvältä viikonlopulta. Ja olikin. Tää miniloma tuli tarpeeseen, vaikka niitä koulujuttuja riittikin vähän Helsinkiin asti. Nyt voi rennompana palata taas Vaasalandiaan.

Pelkkää pänttäystä

Niin... Otsikko tosiaan kuvaa viikonloppua liiankin hyvin. Aamulla oon noussut pöydän ääreen ja viettänyt siinä aikaa milloin kirjanpidon tehtävien tai johtamisen tenttimateriaalin kanssa ja milloin taukoillen ruoan, sinkkisten tai youtuben seurana.

Lauantain suuri saavutus onneksi löytyy jääkaapista. Onnistuin väkertämään yhden opiskelutauon aikana makaroonilaatikon, josta tulikin sitten sen verran iso että saan syödä sitä koko seuraavan viikon.

Illalla iski yllättävä koti-ikävä. Sen kanssa piti vähän painia, mutta onneksi ens viikolla pääsee taas käymään kotona ja toi pahamaineinen tenttikin on silloin jo ohi.

Sunnuntai aamu alkoi niin, miten useimmat aamut on ennen mun elämässä alkanutkin. Vetäen juoksareita ja treenitoppia päälle, nakkaamalla luistimet laukkuun ja suunnaten jäähallille!! Oon ollut viimeks jäällä  huhtikuussa Budapestissa, joten oli jo aikakin päästä fiilistelemään. Mentiin Roosan kanssa pyörimään yleisöjäälle ja kyllä sen jo vähän huomasi, ettei siellä jäällä vietä aikaa enää päivittäin. (pysyin kuitenkin easysti pystyssä, ha!)

Loppupäivä vietettiin visusti johtamisen artikkeleiden maailmassa. Pikku hiljaa alkais jo riittämään, eikä kaikkea oo vielä ees käyty läpi. Huuuuuuuh! Onneks on vielä aikaa.

Aika siis aloittaa uus maanantai ja uus viikko! Have a happy one!

Pidennetty Helsinki-viikonloppu

Taas uusi viikonloppu! Vitsi kun viikot rullaa nopeasti vaan eteenpäin. Kohta on jo marraskuu...

Viime viikonloppuna tuli pyörähdettyä Helsingissä. Raahauduin Vaasan juna-asemalle sitsien jälkeisenä aamuna torstaina ja liimauduin tiukasti junan penkkiin koko matkan ajaksi. Niko odotteli mua onneksi jo Pasilassa josta suunnattiin suoraan kotiin. Niin siis, mun kotiin. Eikun siis, mun vanhaan kotiin, vanhempien luo. Aina yhtä vaikee.

Loppu päivä kulutettiin tilaamalla ruokaa (Wolt, kaipaan sinua.) ja päikkäreillä. Mun vanhemmatkin liittyi seuraan sohvalle työpäiviensä jälkeen ja rentoilu jatkui. Illalla piipahdettiin iltapalalla moikkaamassa Saraa, joka olikin koiravahtina.

Perjantai pyhitettiin kuuluisille koulujutuille. Nukuttiin pitkään ja vietettiin hidasta aamua, mutta loppujen lopuksi oli pakko siirtyä netflixistä wordiin ja alkaa naputtaa tekstiä kasaan. Olin päättänyt, että tällä kerralla se pitää saada valmiiksi ja omaksikin yllätykseksi onnistuin!

Illalla vietettiin perhe dinneriä taas porukoiden luona. Mukana oli myös mun veli ja sen tyttöystävä ja mun veljen koira, Boogie. Ruoka ja seura oli ihanaa. Kotimatkalla pyörähdettiin vielä moikkaamassa Jennaa, Papua ja Iinaa, joilla oli kova ompelukerho käynnissä Vain Elämään äärellä.

Lauantai aamuna oli tietysti pakko käydä I love me -messuilla. Saavuin messukeskukselle vähän ennen puolta päivää ja etin käsiini Sabinan, joka oli innokkaana ollut paikalla jo kymmeneltä tsekkailemassa paikkoja. Olisinkin ollut vähän kateissa ilman tota tyttöö, jolla oli valmiina myös mielenkiintoiset paneelit merkattuna.

Messujen jälkeen matkasin Nikon äidille. Suunnitelmissa oli taas ruokaa ja hyvää ruokaa olikin! Vatsat täysinä mentiin vielä viettämään loppu iltaa lintsin valokarnevaaleille, joka oli tänä vuonna viimestä iltaa käynnissä. Ekaa kertaa tuolla visitoineena voin sanoa, että olisi pitänyt mennä aikaisemminkin. Niin satumaista ja maagista, kun jo aikaisin pimenevänä iltana kaikki ne valot saa ansaitsemansa huomion. Väkijoukosta huolimatta törmättiin tuttuihin ja päätettiin mennä yhdessä vielä klassiseen vuoristorataan. Onneksi mentiin, valot näytti niin hienoilta ylhäältä ja nauroin itse ainakin katketakseni sitä radan menoa koko matkan.

Kylmä tuuli otti tästä vilukissasta otteensa, kun ulkona oli kierrelty jo jonkin aikaa ja päätettiin Nikon kanssa lähteä kotia kohti. Pitkään mietittiin, että jäädäänkö katsomaan ilotulituksia, mutta ne olikin kuulemma sitten peruttu kovan tuulen takia. Hyvä päätös siis.

Sunnuntaina sain nähdä viimein Emppua! Tyttö lähti syksyllä Jyväskylään opiskelemaan samalla kun mä suuntasin Vaasaan. Ei oltu keretty näkemään sen jälkeen, vaikka onneksi yhteyttä pystyy helposti pitämään. Juttua riitti, enkä itse muistanut yhtään kuvaakaan ottaa. Emilian Instagram storyt sain kuitenkin käsiini.

Maanantaina Niko lähti tenttiin ja mä jäin makoilemaan ja nauttimaan vapaasta aamusta. Illalla kävin moikkaamassa yläaste kavereita. Oltiin saatu osa porukasta kasaan, nyt kun kaikki opiskelee kuka missäkin ja osa töissä. Parempi se, kuin ei mitään ja oli huikeeta nähdä totakin porukkaa piiiiitkästä aikaa. Porukalla aikataulujen sovitus kun on just kuin yksi rubiikinkuutio, niinkun siinä yhdessä kuvassa...

Siinäpä se pidennetty viikonloppu vierähtikin. Päivät niin helposti täyttyy tekemisestä ja varsinkin kaikista ihmisistä, joita haluaisi kaikkia niin paljon nähdä. Tiistai aamuna Vaasaan matkatessa törmäsin Pasilassa vielä Lateen, joka oli matkalla töihin. Ite olin niin aamuaivoilla vielä liikkeellä, ettei ajatus oikeen kulkenut. (Late, et varmaan huomannutkaan.. :D) Onneksi toi tyttö on aina yhtä pirtee ja parin sanan vaihdon jälkeen tuntui jo hieman pirteämmältä.

Seuraava viikonloppu vietetään tenttikirjan ja koulujuttujen ääressä, jotta ens viikolla voi hyvillä mielin lähtee kattoo muokkareiden 1. valintakisaa Helsinkiin! Saako olla jo innoissaan?

Minusta

Vielä näin blogin alkutekijöissä ajattelin kirjotella vähän itsestäni tänne. Vaikka olenkin muutama vuosi sitten samaan osoitteeseen kirjottanut lukio aikoihin blogia ja tätä lukee enimmäkseen mut jo tuntevat ihmiset niin hei, kertaus on opintojen äiti!

Kuka olet?

Mä oon Kaisa, 21-vuotias opiskelija, joka on muuttanut tänä syksynä Vaasaan kouluun Helsingistä. Suurimman osan elämästäni oon luistellut ja vietin muodostelmaluistelun parissa n.12 vuotta.

Mitä sä teet?

Hyvä kysymys. Opiskelen kauppatieteitä ja tahtoisin ainakin tällä hetkellä paneutua niissä markkinointiin sekä viestintään. Opiskelun ohella vietän Vaasassa klassista opiskelijaelämää kirjastossa, opiskelijameiningeissä ja kavereiden kanssa. Lisäksi ravaan usein Vaasa-Helsinki väliä junalla poikaystävää, perhettä ja kavereita tapaamassa.

Mistä pidät?

Perheestä, ystävistä, naurusta, RUOASTA, auringosta... Lista on pitkä. Koirat on rakkautta ja matkustelu ihanaa. Mun sisällä asuu yksi fiilistelijä, joka voi ilahtua yllättäenkin mitä pienemmistä ja arkisemmista asioista (esimerkiksi jos roskis sattuu kadulla kohdalle juuri täydelliseen aikaan, score!).

Mistä et pidä?

En oo ainakaan täysin tyytyväinen tän blogin ulkoasuun. Sen viilaaminen on saanut vielä odottaa parin koulujutun takia, mutta kohta pitäis saada jotain aikaan. 

Aamuherätyksistä. Oon ehkä pahin torkuttaja ikinä.. Niin, ja sitä seuraakin sitten kiirelähtö. Ei se kiirekään oo mun juttu, vaikka tuppaa olemaan tuttua.

Mihin haluaisit nyt?

Ulkomaille! (ylläri?) Islanti kiehtoo ja Pariisi olisi jees. Unelmien lomakohde on ollut jo pitkään Malediivit. Ja Australiaan tahtoisin! Entäs Japani keväällä, kun kirsikankukat kukkii?? (tähän noin sata sydänsilmä emojia) Joo, onhan noita paikkoja, joissa haluaisi vielä käydä. Lähtisin kyllä heti jos voisin!

Mitä sä teet tänään?

Nään viimein Emppua!! En oo nähnyt tyttöä yli kahteen kuukauteen ja ikävä on kova. Wohooo! Hyvää sunnuntaita kaikille. :)