Kevättä odotellessa

Mitäh? Onko jo maaliskuu? Näköjään jo puoliväli.

Vuoden kolmas kuukausi on aloitettu muutolla ja ensimmäiset viikot uudessa kodissa on ollut ihanaa aikaa. Kerkesin jo todeta helmikuussa ääneen, että kun se kuukausi saadaan tahkottua läpi niin aikataulut ja elämä helpottuisi hieman. Kuinka väärässä voikaan tyttö olla.

Pitäisihän se jo oppia, että kun ensimmäiset tentit ja deadlinet saa pois päiväjärjestyksestä, niin uudet ilmestyy kalenteriin kuin sienet sateella. Onneksi tämän maaliskuun jälkeen pitäisi oikeasti jopa helpottaa. Tai ainakin viimeistään huhtikuun jälkeen, kun koulu loppuu. Toisaalta silloinhan alkaa jo kesätyöt, mutta töissä on se mukava juttu, että noita töitä ei tarvitse tehdä kotona. Vapaa-aika tulee siis olemaan oikeasti omaa, vapaata aikaa.

Helmikuussa kävin katsastamassa muokkareiden SM-kilpailut tällä kertaa talkoolaisena, kun olin pitämässä taitoluistelun MM-kisojen pöytää koko viikonlopun. Kisa olikin jännä ja tosi tasainen, saatiin katsomossa jännittää kyllä toden teolla. Kisojen jälkeen ajeltiinkin Vaasaan porukoiden ja Nikon kanssa mua muuttamaan, minkä jälkeen oonkin saanut taas vääntää kouluhommia niska limassa. (on muuten outo sanonta tuo, mistä se lima sinne niskaan tulee?)

Viime viikonloppuna pääsin taas käymään Helsingissä. Voih, mikä kevät siellä onkaan jo aluillaan! Pääsin myös nauttimaan koiraviikonlopusta, kun otettiin Nikon siskon koira hoitoon ja käytiin myös Kalasatamassa moikkaamassa Onni dogia! Parasta. Vaikka Vaasassakin lämpötilat on suhteellisen samat kuin pääkaupunkiseudulla, saatiin viime viikolla uudet satsit lunta maahan. Saadaan varmaankin odotella kevättä vähän kauemmin.. Tällä hetkellä näyttää kyllä lupaavalta, keep up the good work aurinko! Onneksi vähän yli viikon päästä on luvassa taas Helsingin kevättä, kun taitoluistelun MM-kisat ja sen mukaan myös mun vapaaehtoistyöviikko alkaa.


Paljon kivaa luvassa siis, ja kiirettä sen mukana. Niin siistiä ja jännää!

Tätä on odotettu

Se olis loma!

Kokonainen yksi luento huomenna jäljellä syyslukukautta ja se on sitten siinä. Eilen palautettiin vielä viimeinen ryhmätyö ja fiilis on aika jees. Vapaa-aika on vietetty tiiviisti netflixin ja kaapin viimeisten joulutorttujen seurassa.

Pääsen myös käymään Helsingissä viikonloppuna pikaviisitillä. Laskeskeltiin eilen, että viime kerrasta onkin jo noin kuukausi. Puhumattakaan sellasesta kerrasta, jonka aikana olisin ehtiny kunnolla hengailla kavereiden kanssa tai nauttia itse kaupungista ja sen hälinästä. Nyt sen teen. Joululoma tulee tarpeeseen sitäki ajatellen.

Sunnuntaina tuun vielä Vaasaan tekemään muutamat työvuorot ennen kunnon joululomaa.

Oon niin innoissani tosta tulevasta Helsinki-ajasta. Kalenteri täyttyy jo erilaisista kokoontumisista ja ihmisten näkemisistä. Ite joulusta puhumattakaan.

Rentoilu, I'm ready for you!

Opiskelun suuret vaikeudet

Jokainen opiskelija varmaan tietää sen tilanteen, kun yhden tehtävän tekemisestä tulee ylitsepääsemätöntä. Itse yleensä yritän tehdä kaikki tehtävät "alta pois" ennen kun niiden deadlinet on edes lähistöllä, koska varsinkin näin yliopistossa ne asiat alkaa yllättävän nopeasti kasautumaan to do -listalle. Noh, enpä minäkään siinä aina onnistu ja sain kun sainkin yhden englannin tehtävän tekemiseen kulutettua sen reilut kaksi viikkoa. Ylipäätään aloittamiseen meni jo viikko... Siis, joo. Aina oli jotain muuta mukavampaa tekemistä ja koska deadlineen oli vielä suhteellisen pitkä aika, annoin itselleni kerta toisen jälkeen luvan esimerkiksi avata word-tiedoston sijaan Netflixin.

Kun tää pahamaineinen deadline sitten alkoi jo häämöttää, tuli pakko motiivoitumiseen mausteeksi mukaan. Se tehtävä oli nyt kohdattava.
Tosiaan, koska toi tehtävä oli mulle niin ylitsepääsemätön aloittaa, en antanut itselleni lupaa tulla tänne kirjoittelemaan ennen kuin se oikeasti olisi palautettu. Viimeisenä päivänä sain sen palautettua.

Toinen opiskelijoille tuttu juttu on varmasti myös se, kun ryhmätyöporukan (varsinkin, jos se on samalla se normaali kaveriporukka) kanssa sovitaan, että huomenna panostetaan niiiiiin paljon, että saadaan koko homma taputeltua siinä ajassa. Ja kuinkas sitten käykään... Aikaansaannos on täysi nolla. Näin taisi käydä meillekin eilen. Keksittiin parempaa tekemistä yhdessä.

Ensimmäinen syyslukukausi alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan. Mulla on viimeinen tentti perjantaina ja sitten muutama luento jäljellä vielä. Itselläni jatkuu vielä jouluapulaisen työt täällä Vaasassa melkein joulunpyhiin asti, mutta pääsen piipahtamaan nopeasti kotona kun koulut loppuu. Jee!

Kliseisesti pakko todeta, että kauheen nopeasti on tää puoli vuotta vierähtänyt eteenpäin. Toisaalta, oon niin valmis jo piteneviin päiviin ja lämpöön, että saa tää talvi mun puolesta vierähtääkin. Ainakin viime vuosien perusteella joulukuu on yksi nopeimmin kuluvista kuukausista mitä itse tiedän. Kohta  se jouluaatto on jo ovella.
Ihanaa joulun odotusta!

Nyt se on tehty

Viimein se pahamaineinen tentti saatiin tehtyä!

Yllätin itteni mun stressitasoilla tällä viikolla ennen tän päivästä tenttiä. Oon pitänyt itteeni aina ihmisenä, joka ei stressaa turhista asioista ja vaikka stressaisin jostain, osaan pitää sen aisoissa. Mutta ei, tällä kertaa ei onnistunut. Tenttimateriaalin määrä yllätti ja kaikki tuntui kaatuvan päälle, kun en osannut edes päättää, mitä lukisin tai mistä aloittaisin.

weheartit.com

Onneksi samassa tilanteessa oli kavereita, joilta sai vertaistukea. Whatsappin toisesta päästä sain myös järkeä päähän takovia kommentteja, joiden avulla taistelin stressiä vastaan. Missään vaiheessa tentti ei tuntunut mahdottomalta, mutta kyllä odotin, että se olisi jo ohi ja stressi laantuisi. Samalla aika tuntui loppuvan kesken. Nyt kaikki työ on tehty ja tenttiaamuna oli stressi jo suurilta osin poissa, jäljellä vain jännitys itse tentistä.

Palkinnoksi oon saanut viettää viikonloppua Helsingissä ja käydä seuraamassa muokkareiden 1. valintakisaa.  Kuulostaa mun mielestä aika hyvältä viikonlopulta. Ja olikin. Tää miniloma tuli tarpeeseen, vaikka niitä koulujuttuja riittikin vähän Helsinkiin asti. Nyt voi rennompana palata taas Vaasalandiaan.

Pelkkää pänttäystä

Niin... Otsikko tosiaan kuvaa viikonloppua liiankin hyvin. Aamulla oon noussut pöydän ääreen ja viettänyt siinä aikaa milloin kirjanpidon tehtävien tai johtamisen tenttimateriaalin kanssa ja milloin taukoillen ruoan, sinkkisten tai youtuben seurana.

Lauantain suuri saavutus onneksi löytyy jääkaapista. Onnistuin väkertämään yhden opiskelutauon aikana makaroonilaatikon, josta tulikin sitten sen verran iso että saan syödä sitä koko seuraavan viikon.

Illalla iski yllättävä koti-ikävä. Sen kanssa piti vähän painia, mutta onneksi ens viikolla pääsee taas käymään kotona ja toi pahamaineinen tenttikin on silloin jo ohi.

Sunnuntai aamu alkoi niin, miten useimmat aamut on ennen mun elämässä alkanutkin. Vetäen juoksareita ja treenitoppia päälle, nakkaamalla luistimet laukkuun ja suunnaten jäähallille!! Oon ollut viimeks jäällä  huhtikuussa Budapestissa, joten oli jo aikakin päästä fiilistelemään. Mentiin Roosan kanssa pyörimään yleisöjäälle ja kyllä sen jo vähän huomasi, ettei siellä jäällä vietä aikaa enää päivittäin. (pysyin kuitenkin easysti pystyssä, ha!)

Loppupäivä vietettiin visusti johtamisen artikkeleiden maailmassa. Pikku hiljaa alkais jo riittämään, eikä kaikkea oo vielä ees käyty läpi. Huuuuuuuh! Onneks on vielä aikaa.

Aika siis aloittaa uus maanantai ja uus viikko! Have a happy one!