Kevättä odotellessa

Mitäh? Onko jo maaliskuu? Näköjään jo puoliväli.

Vuoden kolmas kuukausi on aloitettu muutolla ja ensimmäiset viikot uudessa kodissa on ollut ihanaa aikaa. Kerkesin jo todeta helmikuussa ääneen, että kun se kuukausi saadaan tahkottua läpi niin aikataulut ja elämä helpottuisi hieman. Kuinka väärässä voikaan tyttö olla.

Pitäisihän se jo oppia, että kun ensimmäiset tentit ja deadlinet saa pois päiväjärjestyksestä, niin uudet ilmestyy kalenteriin kuin sienet sateella. Onneksi tämän maaliskuun jälkeen pitäisi oikeasti jopa helpottaa. Tai ainakin viimeistään huhtikuun jälkeen, kun koulu loppuu. Toisaalta silloinhan alkaa jo kesätyöt, mutta töissä on se mukava juttu, että noita töitä ei tarvitse tehdä kotona. Vapaa-aika tulee siis olemaan oikeasti omaa, vapaata aikaa.

Helmikuussa kävin katsastamassa muokkareiden SM-kilpailut tällä kertaa talkoolaisena, kun olin pitämässä taitoluistelun MM-kisojen pöytää koko viikonlopun. Kisa olikin jännä ja tosi tasainen, saatiin katsomossa jännittää kyllä toden teolla. Kisojen jälkeen ajeltiinkin Vaasaan porukoiden ja Nikon kanssa mua muuttamaan, minkä jälkeen oonkin saanut taas vääntää kouluhommia niska limassa. (on muuten outo sanonta tuo, mistä se lima sinne niskaan tulee?)

Viime viikonloppuna pääsin taas käymään Helsingissä. Voih, mikä kevät siellä onkaan jo aluillaan! Pääsin myös nauttimaan koiraviikonlopusta, kun otettiin Nikon siskon koira hoitoon ja käytiin myös Kalasatamassa moikkaamassa Onni dogia! Parasta. Vaikka Vaasassakin lämpötilat on suhteellisen samat kuin pääkaupunkiseudulla, saatiin viime viikolla uudet satsit lunta maahan. Saadaan varmaankin odotella kevättä vähän kauemmin.. Tällä hetkellä näyttää kyllä lupaavalta, keep up the good work aurinko! Onneksi vähän yli viikon päästä on luvassa taas Helsingin kevättä, kun taitoluistelun MM-kisat ja sen mukaan myös mun vapaaehtoistyöviikko alkaa.


Paljon kivaa luvassa siis, ja kiirettä sen mukana. Niin siistiä ja jännää!

Aika lentää

Johan se kaksikin viikkoa vierähti.

Tähän voisin listata mitä kaikkea on kerennyt tapahtumaan.

- Tentti tehtiin ja koulussa on muutenkin istuttu tiuhaan tahtiin. (yllätys, yllätys!) Asukokonaisuudet on olleet kokonaan mustia ja koulupäivät porskuttaneet eteenpäin tasaisen harmaina.

- Harmaa arki sai onneksi väriä viikonlopuksi, kun Niko tuli käymään!

- Käytiin illastamassa Fondiksessa ja rikottiin vähän meidän herkkulakkoa. I know, ollaan aika pahoja, mutta pitihän sitä nyt jälkkäriä maistaa.

- Parit asuntonäytöt on kierretty, oikea asunto löydetty ja uusi vuokrasopimuskin jo kirjotettu. Muutto siis odottelee noin kuukauden päässä. Samalla ollaan kävelty vähän ympäriinsä sekä nautittu jopa keväisistäkin säistä. (Uskaltaakohan tota nyt edes kirjottaa näin tammikuussa..)

- Olin tällä viikolla myös sitsaamassa legendojen merkeissä. Ehkä kuvasta arvaakin, ketä yritin esittää.

- Netflixistä on ahmittu kaikki uudet tuotantokaudet aiemmin katsotuista sarjoista. Nyt pitäisi taas keksiä jotain katsottavaa... Olen kyllä useammalle taholle luvannut aloittavani Game of Thronesin. Voisiko olla jo aika...

- Ai niin, onnistuin myös kaatumaan pyörällä ensimmäisen kerran tänä talvena. Taisin juuri sitä aikasempana iltana miettiä, miten ihmeen hyvin olen pysynyt tänä talvena ylipäätään pystyssä. Hups, hups! Onneksi tästä selvittiin naarmuitta.


Näillä eväillä taas kohti uutta viikonloppua!
Luvassa on niinkin jännittävää viikonloppuelämää, kuin kirjastossa istumista. Jep, mäkään en malta odottaa.

2017

Uusi vuosi

Onhan sitä jo kymmenen päivää tätä vuotta eletty. Mä en itse osaa oikein ajatella sitä. Mun päässä vuodet kulkee koulujen lukuvuosien kanssa käsi kädessä eli mun ajatuksissa ollaan periaatteessa keskellä vuotta. Sitten vuoden jälkeen tulee kesäloma, jolloin saa vähän rentoutua, ja sitten taas uusi vuosi käyntiin uuden kouluvuoden alkaessa.
Enpä sitten tiiä, kuinka yleinen tää ajatus on.

Mutta niin.. Onhan se uusi vuosi kuitenkin oikeasti nyt. Joululoma tuli ja meni hetkessä, vaikka kyllä sitä kerkesi monet ruoka- ja kahvitreffit käymään ja juosta ympäri kaupunkia tapailemassa kavereita. Kivaa oli ja sen verran kiireistä, ettei kamera pysynyt kädessä tai tänne tullut kirjoiteltua tossa loman aikana.

Nyt on kuitenkin niiden tunnettujen "uusien kujeiden" aika.

Ihan ekaks, Note to self:
   Myös lomalla kannattaa tsekata sitä koulun sähköpostia jos vaikka oot unohtanut ilmoittautua tenttiin. Niin siihen, johon oot lukenutkin jo jonkun verran lomalla.

Joo, ei sitä aina muista.

Vuonna 2017 mä haluisin selviytyä tästä kevätlukukaudesta niin, ettei koulujuttuja jäisi enää tehtäväksi kun itse koulu loppuu keväällä vaan saisi aloittaa lomailun (ja vapun vieton) ilman koulustressejä. Haluisin myös keretä kirjottamaan tänne enemmän ja saada tätä blogia seuraavalle tasolle! Tätä haluisin kyllä työstää. :)

Ehkä joku ulkomaan matkakin tänä vuonna olisi myös kiva. (mikä ja milloin? en osaa edes päättää..) Ja tietenkin kaikkea kivaa tietenkin haluun tehdä jos vaan löytyy mahdollisuus!

Tänä keväänä on myös Taitoluistelun MM-kilpailut Helsingissä, joissa oon mukana vapaaehtosena!
Sitäkään en kyllä malta odottaa, jännää!

Kyllähän tästä vuodesta hyvä tulee.

Hyvää vuotta 2017!

Tätä on odotettu

Se olis loma!

Kokonainen yksi luento huomenna jäljellä syyslukukautta ja se on sitten siinä. Eilen palautettiin vielä viimeinen ryhmätyö ja fiilis on aika jees. Vapaa-aika on vietetty tiiviisti netflixin ja kaapin viimeisten joulutorttujen seurassa.

Pääsen myös käymään Helsingissä viikonloppuna pikaviisitillä. Laskeskeltiin eilen, että viime kerrasta onkin jo noin kuukausi. Puhumattakaan sellasesta kerrasta, jonka aikana olisin ehtiny kunnolla hengailla kavereiden kanssa tai nauttia itse kaupungista ja sen hälinästä. Nyt sen teen. Joululoma tulee tarpeeseen sitäki ajatellen.

Sunnuntaina tuun vielä Vaasaan tekemään muutamat työvuorot ennen kunnon joululomaa.

Oon niin innoissani tosta tulevasta Helsinki-ajasta. Kalenteri täyttyy jo erilaisista kokoontumisista ja ihmisten näkemisistä. Ite joulusta puhumattakaan.

Rentoilu, I'm ready for you!

Opiskelun suuret vaikeudet

Jokainen opiskelija varmaan tietää sen tilanteen, kun yhden tehtävän tekemisestä tulee ylitsepääsemätöntä. Itse yleensä yritän tehdä kaikki tehtävät "alta pois" ennen kun niiden deadlinet on edes lähistöllä, koska varsinkin näin yliopistossa ne asiat alkaa yllättävän nopeasti kasautumaan to do -listalle. Noh, enpä minäkään siinä aina onnistu ja sain kun sainkin yhden englannin tehtävän tekemiseen kulutettua sen reilut kaksi viikkoa. Ylipäätään aloittamiseen meni jo viikko... Siis, joo. Aina oli jotain muuta mukavampaa tekemistä ja koska deadlineen oli vielä suhteellisen pitkä aika, annoin itselleni kerta toisen jälkeen luvan esimerkiksi avata word-tiedoston sijaan Netflixin.

Kun tää pahamaineinen deadline sitten alkoi jo häämöttää, tuli pakko motiivoitumiseen mausteeksi mukaan. Se tehtävä oli nyt kohdattava.
Tosiaan, koska toi tehtävä oli mulle niin ylitsepääsemätön aloittaa, en antanut itselleni lupaa tulla tänne kirjoittelemaan ennen kuin se oikeasti olisi palautettu. Viimeisenä päivänä sain sen palautettua.

Toinen opiskelijoille tuttu juttu on varmasti myös se, kun ryhmätyöporukan (varsinkin, jos se on samalla se normaali kaveriporukka) kanssa sovitaan, että huomenna panostetaan niiiiiin paljon, että saadaan koko homma taputeltua siinä ajassa. Ja kuinkas sitten käykään... Aikaansaannos on täysi nolla. Näin taisi käydä meillekin eilen. Keksittiin parempaa tekemistä yhdessä.

Ensimmäinen syyslukukausi alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan. Mulla on viimeinen tentti perjantaina ja sitten muutama luento jäljellä vielä. Itselläni jatkuu vielä jouluapulaisen työt täällä Vaasassa melkein joulunpyhiin asti, mutta pääsen piipahtamaan nopeasti kotona kun koulut loppuu. Jee!

Kliseisesti pakko todeta, että kauheen nopeasti on tää puoli vuotta vierähtänyt eteenpäin. Toisaalta, oon niin valmis jo piteneviin päiviin ja lämpöön, että saa tää talvi mun puolesta vierähtääkin. Ainakin viime vuosien perusteella joulukuu on yksi nopeimmin kuluvista kuukausista mitä itse tiedän. Kohta  se jouluaatto on jo ovella.
Ihanaa joulun odotusta!

Pimeys ei piristä

Aurinko missä olet? Kaipaan valoasi.

Nyt on vissiin taas se aika vuodesta, kun aamulla kouluun suunnatessa on pimeetä ja kotiin mennessä on taas pimeetä... Viikonloppuna sain auringon kiinni itse teossa, kun syötiin Nikon kanssa aamupalaa vasta puolilta päivin. Haa, se on vielä olemassa! Hetki oli kuitenkin lyhyt ja muuten on saanut sitten liikkua pimeydessä. En kyllä nauti.

Oon niin kevät- ja kesäihminen ja luonnonvalo on yks niistä asioista, joita kesällä tuppaa pitämään itsestään selvyytenä. Talvella sitä sitten taas katuu. Viikon alussa pyrytti lunta ja vaikka en talven parasystävä olekaan, niin kyllä se piristi ja valaisi tota kylmää maisemaa. Tulipa sitten nollakelit ja vesisateet, jotka vei sen kaiken lumen mennessään. Nice.

Otin vähän esimerkkiä muista ja ripustin viimein omat valot (jotka ostin jo ehkä vuosi sitten, mutta on jääny pakettiin?) seinälle pimeyttä piristämään. Ja oih, on ne kyllä aika kivat! Ymmärrän, miksi jouluvalot on se juttu. Ne voi sijaistaa luonnonvaloa nyt kevääseen asti.