Pelkkää pänttäystä

Niin... Otsikko tosiaan kuvaa viikonloppua liiankin hyvin. Aamulla oon noussut pöydän ääreen ja viettänyt siinä aikaa milloin kirjanpidon tehtävien tai johtamisen tenttimateriaalin kanssa ja milloin taukoillen ruoan, sinkkisten tai youtuben seurana.

Lauantain suuri saavutus onneksi löytyy jääkaapista. Onnistuin väkertämään yhden opiskelutauon aikana makaroonilaatikon, josta tulikin sitten sen verran iso että saan syödä sitä koko seuraavan viikon.

Illalla iski yllättävä koti-ikävä. Sen kanssa piti vähän painia, mutta onneksi ens viikolla pääsee taas käymään kotona ja toi pahamaineinen tenttikin on silloin jo ohi.

Sunnuntai aamu alkoi niin, miten useimmat aamut on ennen mun elämässä alkanutkin. Vetäen juoksareita ja treenitoppia päälle, nakkaamalla luistimet laukkuun ja suunnaten jäähallille!! Oon ollut viimeks jäällä  huhtikuussa Budapestissa, joten oli jo aikakin päästä fiilistelemään. Mentiin Roosan kanssa pyörimään yleisöjäälle ja kyllä sen jo vähän huomasi, ettei siellä jäällä vietä aikaa enää päivittäin. (pysyin kuitenkin easysti pystyssä, ha!)

Loppupäivä vietettiin visusti johtamisen artikkeleiden maailmassa. Pikku hiljaa alkais jo riittämään, eikä kaikkea oo vielä ees käyty läpi. Huuuuuuuh! Onneks on vielä aikaa.

Aika siis aloittaa uus maanantai ja uus viikko! Have a happy one!

Pidennetty Helsinki-viikonloppu

Taas uusi viikonloppu! Vitsi kun viikot rullaa nopeasti vaan eteenpäin. Kohta on jo marraskuu...

Viime viikonloppuna tuli pyörähdettyä Helsingissä. Raahauduin Vaasan juna-asemalle sitsien jälkeisenä aamuna torstaina ja liimauduin tiukasti junan penkkiin koko matkan ajaksi. Niko odotteli mua onneksi jo Pasilassa josta suunnattiin suoraan kotiin. Niin siis, mun kotiin. Eikun siis, mun vanhaan kotiin, vanhempien luo. Aina yhtä vaikee.

Loppu päivä kulutettiin tilaamalla ruokaa (Wolt, kaipaan sinua.) ja päikkäreillä. Mun vanhemmatkin liittyi seuraan sohvalle työpäiviensä jälkeen ja rentoilu jatkui. Illalla piipahdettiin iltapalalla moikkaamassa Saraa, joka olikin koiravahtina.

Perjantai pyhitettiin kuuluisille koulujutuille. Nukuttiin pitkään ja vietettiin hidasta aamua, mutta loppujen lopuksi oli pakko siirtyä netflixistä wordiin ja alkaa naputtaa tekstiä kasaan. Olin päättänyt, että tällä kerralla se pitää saada valmiiksi ja omaksikin yllätykseksi onnistuin!

Illalla vietettiin perhe dinneriä taas porukoiden luona. Mukana oli myös mun veli ja sen tyttöystävä ja mun veljen koira, Boogie. Ruoka ja seura oli ihanaa. Kotimatkalla pyörähdettiin vielä moikkaamassa Jennaa, Papua ja Iinaa, joilla oli kova ompelukerho käynnissä Vain Elämään äärellä.

Lauantai aamuna oli tietysti pakko käydä I love me -messuilla. Saavuin messukeskukselle vähän ennen puolta päivää ja etin käsiini Sabinan, joka oli innokkaana ollut paikalla jo kymmeneltä tsekkailemassa paikkoja. Olisinkin ollut vähän kateissa ilman tota tyttöö, jolla oli valmiina myös mielenkiintoiset paneelit merkattuna.

Messujen jälkeen matkasin Nikon äidille. Suunnitelmissa oli taas ruokaa ja hyvää ruokaa olikin! Vatsat täysinä mentiin vielä viettämään loppu iltaa lintsin valokarnevaaleille, joka oli tänä vuonna viimestä iltaa käynnissä. Ekaa kertaa tuolla visitoineena voin sanoa, että olisi pitänyt mennä aikaisemminkin. Niin satumaista ja maagista, kun jo aikaisin pimenevänä iltana kaikki ne valot saa ansaitsemansa huomion. Väkijoukosta huolimatta törmättiin tuttuihin ja päätettiin mennä yhdessä vielä klassiseen vuoristorataan. Onneksi mentiin, valot näytti niin hienoilta ylhäältä ja nauroin itse ainakin katketakseni sitä radan menoa koko matkan.

Kylmä tuuli otti tästä vilukissasta otteensa, kun ulkona oli kierrelty jo jonkin aikaa ja päätettiin Nikon kanssa lähteä kotia kohti. Pitkään mietittiin, että jäädäänkö katsomaan ilotulituksia, mutta ne olikin kuulemma sitten peruttu kovan tuulen takia. Hyvä päätös siis.

Sunnuntaina sain nähdä viimein Emppua! Tyttö lähti syksyllä Jyväskylään opiskelemaan samalla kun mä suuntasin Vaasaan. Ei oltu keretty näkemään sen jälkeen, vaikka onneksi yhteyttä pystyy helposti pitämään. Juttua riitti, enkä itse muistanut yhtään kuvaakaan ottaa. Emilian Instagram storyt sain kuitenkin käsiini.

Maanantaina Niko lähti tenttiin ja mä jäin makoilemaan ja nauttimaan vapaasta aamusta. Illalla kävin moikkaamassa yläaste kavereita. Oltiin saatu osa porukasta kasaan, nyt kun kaikki opiskelee kuka missäkin ja osa töissä. Parempi se, kuin ei mitään ja oli huikeeta nähdä totakin porukkaa piiiiitkästä aikaa. Porukalla aikataulujen sovitus kun on just kuin yksi rubiikinkuutio, niinkun siinä yhdessä kuvassa...

Siinäpä se pidennetty viikonloppu vierähtikin. Päivät niin helposti täyttyy tekemisestä ja varsinkin kaikista ihmisistä, joita haluaisi kaikkia niin paljon nähdä. Tiistai aamuna Vaasaan matkatessa törmäsin Pasilassa vielä Lateen, joka oli matkalla töihin. Ite olin niin aamuaivoilla vielä liikkeellä, ettei ajatus oikeen kulkenut. (Late, et varmaan huomannutkaan.. :D) Onneksi toi tyttö on aina yhtä pirtee ja parin sanan vaihdon jälkeen tuntui jo hieman pirteämmältä.

Seuraava viikonloppu vietetään tenttikirjan ja koulujuttujen ääressä, jotta ens viikolla voi hyvillä mielin lähtee kattoo muokkareiden 1. valintakisaa Helsinkiin! Saako olla jo innoissaan?

Minusta

Vielä näin blogin alkutekijöissä ajattelin kirjotella vähän itsestäni tänne. Vaikka olenkin muutama vuosi sitten samaan osoitteeseen kirjottanut lukio aikoihin blogia ja tätä lukee enimmäkseen mut jo tuntevat ihmiset niin hei, kertaus on opintojen äiti!

Kuka olet?

Mä oon Kaisa, 21-vuotias opiskelija, joka on muuttanut tänä syksynä Vaasaan kouluun Helsingistä. Suurimman osan elämästäni oon luistellut ja vietin muodostelmaluistelun parissa n.12 vuotta.

Mitä sä teet?

Hyvä kysymys. Opiskelen kauppatieteitä ja tahtoisin ainakin tällä hetkellä paneutua niissä markkinointiin sekä viestintään. Opiskelun ohella vietän Vaasassa klassista opiskelijaelämää kirjastossa, opiskelijameiningeissä ja kavereiden kanssa. Lisäksi ravaan usein Vaasa-Helsinki väliä junalla poikaystävää, perhettä ja kavereita tapaamassa.

Mistä pidät?

Perheestä, ystävistä, naurusta, RUOASTA, auringosta... Lista on pitkä. Koirat on rakkautta ja matkustelu ihanaa. Mun sisällä asuu yksi fiilistelijä, joka voi ilahtua yllättäenkin mitä pienemmistä ja arkisemmista asioista (esimerkiksi jos roskis sattuu kadulla kohdalle juuri täydelliseen aikaan, score!).

Mistä et pidä?

En oo ainakaan täysin tyytyväinen tän blogin ulkoasuun. Sen viilaaminen on saanut vielä odottaa parin koulujutun takia, mutta kohta pitäis saada jotain aikaan. 

Aamuherätyksistä. Oon ehkä pahin torkuttaja ikinä.. Niin, ja sitä seuraakin sitten kiirelähtö. Ei se kiirekään oo mun juttu, vaikka tuppaa olemaan tuttua.

Mihin haluaisit nyt?

Ulkomaille! (ylläri?) Islanti kiehtoo ja Pariisi olisi jees. Unelmien lomakohde on ollut jo pitkään Malediivit. Ja Australiaan tahtoisin! Entäs Japani keväällä, kun kirsikankukat kukkii?? (tähän noin sata sydänsilmä emojia) Joo, onhan noita paikkoja, joissa haluaisi vielä käydä. Lähtisin kyllä heti jos voisin!

Mitä sä teet tänään?

Nään viimein Emppua!! En oo nähnyt tyttöä yli kahteen kuukauteen ja ikävä on kova. Wohooo! Hyvää sunnuntaita kaikille. :)

Itseni seurassa

Uusi maanantai, uusi viikko ja nyt sitä ollaan taas oltu yksin kotona koulukirjojen ja läppärin kanssa.

Oon kyllä aina viihtynyt yksin. Mun mielestä joskus on parasta vaan olla yksin ja makoilla, kattoo läppäriltä mitä milloinkin, kuunnella musaa tai muuten tehdä just sitä mitä sillä hetkellä huvittaa.

Tietysti ihmisten seura on myös mulle elämän ehto. Noin 20 tytön ympäröimänä suurimman osan eläneenä oon tottunut myös jatkuvaan ihmisten seuraan ja tietty kaipaan myös sitä yhdessä hengailua ja sosiaalisuutta ajoittain yhtä paljon kun itsekseen olemista.

Oon nyt asunut suunnilleen kaks kuukautta yksin uudessa kaupungissa. Osan ajasta oon ollut täällä, osan muualla. Yksin oleminen on vieläkin yhtä mukavaa. Välillä. Onneksi täältä löytyy myös seuraa ja kotiin pääsee käymään, eli yksin ei oo pakko olla.

Omilleen muuttaminen n. 400 kilometrin päähän kotikaupungista on ollut kyllä ... hmm ... silmiä avaavaa. Kauan kaivattu itsenäisyys tuli hankittua kunnolla kerralla ja jotkut niin helpot asiat on nähtävästi edelleen ylitsepääsemättömiä. Mulla ei esimerkiksi oo vieläkään toimivaa lamppua eteisessä. En yllä siihen.

Oma koti on silti kiva. Oon oppinut myös mm. arvostamaan täyttä jääkaappia (porukoille terveisiä), ostamaan ruokaa pakkaseen, imuroimaan säännöllisesti (tästä äiti saat olla ylpee!), tiskaamaan tiskit jättämättä niitä lojumaan siihen altaaseen ja oon myös tehny ekan oman makaroonilaatikon, josta tuli jopa syötävää.

Eiköhän tässä ohessa ne kouluasiatkin jää päähän. Hehee.

Anyway, vaikka ensin näinkin pitkän matkan päähän muuttaminen tuntui osittain pelottavalta, oon kyllä tyytyväinen kaikkiin ratkasuihin. Pääseehän täältä (ja täällä) minne vain, jos siltä tuntuu.

Frosty Friday

Vapaa perjantai... Parhautta. Sain Nikon seuraksi Helsingistä viikonlopuksi. Tuon Espoon teekkarin, joka on pyörinyt mukana jo jonkun aikaa. Nyt se pyörii Espoossa ja mä Vaasassa. Onneksi matka ei oo niiiiiiiin pitkä ja junat on luotuja kulkemaan.

Eilen painoi yksi koulu-deadline ja kirjottelin sitten tehtävää yömyöhään tapellen jälleen wordin kanssa sisällysluettelon ja sivunumeroiden kanssa.. Ei oo muuten yhtäkään tehtävää, jossa nää vaan maagisesti olisi just niinkuin niiden haluaisi olla. Teksti löysi tiensä kuitenkin palautuskansioon, eikä siitä tarvinnut tänään enää stressata. Aamulla otettiin iisisti ja kateltiin ruudusta Suomen ja Brittien Talentteja ja syötiin aamupala sängyssä. Luksusta.

Chillailun jälkeen päätettiin lähteä käppäilemään keskustaan. Löydettiin itsemme loppujen lopuksi ruokakaupasta, eikä keskustaan asti menty. Nälkä alkoi painaa. 

On se kai myönnettävä, että syksy on täällä jo kääntymässä kohti talvea. Kylmä on ja kauneimmat lehdet löytyy jo maasta... Toivottavasti se lumi odottaa vielä hetken ennen ensiesiintymistään. En ole vielä valmis. 

Hyvää viikonloppua! 

Next Stop: Vaasa

Taas junassa pitkän ja siitäkin pidentyneen viikonlopun jälkeen Helsingissä. Ajettiin Hämeenkadun approilta perjantaina kotiin ja tänä aamuna meikä lähti junailemaan takasin kohti Vaasaa. Siellä odottaa tänään vielä luentoa ja muuta kivaa sekä haalaribileet. 

Helsingin vierailu täyttyi keskustassa pyörimisistä, kahvittelusta ihanien ihmisten kanssa, rippijuhlista ja tietty Finlandia Trophysta ja muodostelmaluistelun kauden avauksesta. Jännää on nähdä tällä kertaa katsomosta, miten tää kausi alkaa rullaamaan. 

Alunperin mun piti lähteä jo eilen, mutta koska Sanni tuli Ruotsista tälle viikolle Suomeen, oli se vielä pakko jäädä treffaamaan. Onneks aamujunallakin kerkee, vaikka herätys ei ollut lemppari. Tekemistä tänkin junailun ajaksi olisi vaikka muille jakaa, mutta ne taitaa jäädä mun tehtäväksi.

Unelmat vaihtuu toisiin

Pitkään mietin, alotanko kokonaan uuden blogin vai alotanko höpöttelyt taas tähän vanhaan osoitteseen. Täällä mä nyt kuitenkin oon ajatuksineni.

Paljon on kerennyt tapahtua ja paljon on suuria suunnitelmia. Tällä hetkellä koti on Vaasassa ja opiskelut kovaa vauhtia käynnissä.  Nyt jo melkein puoli vuotta ex-muokkarina eläneenä unelmat, ajatukset ja tavoitteet ovat taas siirtyneet eteenpäin. Uusi kesätyö aloitettiin ja lopetettiin taas muutaman ihanan uuden ystävän kera, syksyllä odotteli uusi kaupunki ja uusi koulu. Lempiblogini  vanhasta kirjoituksesta ihanan ajatuksen poimineena: Nyt on elämässä tilaa kaikelle uudelle ja mahdollisuuksille, jopa taas tälle blogille!

Paljon on edelleen kysymyksiä, mutta innoissani odottelen tulevaisuutta :)