Nyt on vissiin taas se aika vuodesta, kun aamulla kouluun suunnatessa on pimeetä ja kotiin mennessä on taas pimeetä... Viikonloppuna sain auringon kiinni itse teossa, kun syötiin Nikon kanssa aamupalaa vasta puolilta päivin. Haa, se on vielä olemassa! Hetki oli kuitenkin lyhyt ja muuten on saanut sitten liikkua pimeydessä. En kyllä nauti.
Oon niin kevät- ja kesäihminen ja luonnonvalo on yks niistä asioista, joita kesällä tuppaa pitämään itsestään selvyytenä. Talvella sitä sitten taas katuu. Viikon alussa pyrytti lunta ja vaikka en talven parasystävä olekaan, niin kyllä se piristi ja valaisi tota kylmää maisemaa. Tulipa sitten nollakelit ja vesisateet, jotka vei sen kaiken lumen mennessään. Nice.
Otin vähän esimerkkiä muista ja ripustin viimein omat valot (jotka ostin jo ehkä vuosi sitten, mutta on jääny pakettiin?) seinälle pimeyttä piristämään. Ja oih, on ne kyllä aika kivat! Ymmärrän, miksi jouluvalot on se juttu. Ne voi sijaistaa luonnonvaloa nyt kevääseen asti.
