Itseni seurassa

Uusi maanantai, uusi viikko ja nyt sitä ollaan taas oltu yksin kotona koulukirjojen ja läppärin kanssa.

Oon kyllä aina viihtynyt yksin. Mun mielestä joskus on parasta vaan olla yksin ja makoilla, kattoo läppäriltä mitä milloinkin, kuunnella musaa tai muuten tehdä just sitä mitä sillä hetkellä huvittaa.

Tietysti ihmisten seura on myös mulle elämän ehto. Noin 20 tytön ympäröimänä suurimman osan eläneenä oon tottunut myös jatkuvaan ihmisten seuraan ja tietty kaipaan myös sitä yhdessä hengailua ja sosiaalisuutta ajoittain yhtä paljon kun itsekseen olemista.

Oon nyt asunut suunnilleen kaks kuukautta yksin uudessa kaupungissa. Osan ajasta oon ollut täällä, osan muualla. Yksin oleminen on vieläkin yhtä mukavaa. Välillä. Onneksi täältä löytyy myös seuraa ja kotiin pääsee käymään, eli yksin ei oo pakko olla.

Omilleen muuttaminen n. 400 kilometrin päähän kotikaupungista on ollut kyllä ... hmm ... silmiä avaavaa. Kauan kaivattu itsenäisyys tuli hankittua kunnolla kerralla ja jotkut niin helpot asiat on nähtävästi edelleen ylitsepääsemättömiä. Mulla ei esimerkiksi oo vieläkään toimivaa lamppua eteisessä. En yllä siihen.

Oma koti on silti kiva. Oon oppinut myös mm. arvostamaan täyttä jääkaappia (porukoille terveisiä), ostamaan ruokaa pakkaseen, imuroimaan säännöllisesti (tästä äiti saat olla ylpee!), tiskaamaan tiskit jättämättä niitä lojumaan siihen altaaseen ja oon myös tehny ekan oman makaroonilaatikon, josta tuli jopa syötävää.

Eiköhän tässä ohessa ne kouluasiatkin jää päähän. Hehee.

Anyway, vaikka ensin näinkin pitkän matkan päähän muuttaminen tuntui osittain pelottavalta, oon kyllä tyytyväinen kaikkiin ratkasuihin. Pääseehän täältä (ja täällä) minne vain, jos siltä tuntuu.

Frosty Friday

Vapaa perjantai... Parhautta. Sain Nikon seuraksi Helsingistä viikonlopuksi. Tuon Espoon teekkarin, joka on pyörinyt mukana jo jonkun aikaa. Nyt se pyörii Espoossa ja mä Vaasassa. Onneksi matka ei oo niiiiiiiin pitkä ja junat on luotuja kulkemaan.

Eilen painoi yksi koulu-deadline ja kirjottelin sitten tehtävää yömyöhään tapellen jälleen wordin kanssa sisällysluettelon ja sivunumeroiden kanssa.. Ei oo muuten yhtäkään tehtävää, jossa nää vaan maagisesti olisi just niinkuin niiden haluaisi olla. Teksti löysi tiensä kuitenkin palautuskansioon, eikä siitä tarvinnut tänään enää stressata. Aamulla otettiin iisisti ja kateltiin ruudusta Suomen ja Brittien Talentteja ja syötiin aamupala sängyssä. Luksusta.

Chillailun jälkeen päätettiin lähteä käppäilemään keskustaan. Löydettiin itsemme loppujen lopuksi ruokakaupasta, eikä keskustaan asti menty. Nälkä alkoi painaa. 

On se kai myönnettävä, että syksy on täällä jo kääntymässä kohti talvea. Kylmä on ja kauneimmat lehdet löytyy jo maasta... Toivottavasti se lumi odottaa vielä hetken ennen ensiesiintymistään. En ole vielä valmis. 

Hyvää viikonloppua! 

Next Stop: Vaasa

Taas junassa pitkän ja siitäkin pidentyneen viikonlopun jälkeen Helsingissä. Ajettiin Hämeenkadun approilta perjantaina kotiin ja tänä aamuna meikä lähti junailemaan takasin kohti Vaasaa. Siellä odottaa tänään vielä luentoa ja muuta kivaa sekä haalaribileet. 

Helsingin vierailu täyttyi keskustassa pyörimisistä, kahvittelusta ihanien ihmisten kanssa, rippijuhlista ja tietty Finlandia Trophysta ja muodostelmaluistelun kauden avauksesta. Jännää on nähdä tällä kertaa katsomosta, miten tää kausi alkaa rullaamaan. 

Alunperin mun piti lähteä jo eilen, mutta koska Sanni tuli Ruotsista tälle viikolle Suomeen, oli se vielä pakko jäädä treffaamaan. Onneks aamujunallakin kerkee, vaikka herätys ei ollut lemppari. Tekemistä tänkin junailun ajaksi olisi vaikka muille jakaa, mutta ne taitaa jäädä mun tehtäväksi.